Kolme kuukautta kestävä marraskuu

Syksy on muuten mukava vuodenaika, mutta ei pimeä, kostea ja sateinen, kuten syksy on taas täällä Turussa ollut. Marraskuu on näistä syksyn kuukausista kamalin ja useinhan tätä samaa mustaa, pimeää ja märkää kestää kolme kuukautta. Kolme kuukautta kestävä marraskuu on minulle painajainen. Nyt on kenenkään turha huomauttaa minulle, että onhan ollut kauniita ja aurinkoisiakin päiviä; myönnetään, on ollut toki tälläkin viikolla, mutta mielipidettäni en vaihda Turun marraskuusta. Myöskään minulle ei tarvitse tulla väittämään siitä, miten mukava marraskuu onkaan.

Viime viikkoina on ollut tasan kaksi puheenaihetta, Talvivaara ja erään dosentin väitöskirjan aineisto. Eräs televisio-ohjelma ihmetteli ensin, että missähän se aineisto on, kun sitä ei tuntunut kukaan nähneen tai tietävän sen olinpaikkaa. Väitöskirjan vastaväittäjäkin hikeentyi oikein kunnolla televisiohaastattelussa toimittajalle. Nyt sitä tutkimusaineistoa on alkanut ilmaantua nettisivuille ja julkisuuteen ja osa haastateltavistakin on muistanut, että ovat ko. asiasta keskustelleet tai jopa olleet haastateltavina. Ks. täältä ohjelman jatkoa. Toinen kysymys on tietysti se, että kun ja jos kyseessä on luottamuksellinen aineisto, niin haastateltavien anonymiteetti ja suojaaminen kuuluu asiaan. Meidän arkistossamme (TYKL-arkisto) on käytössä lomake, jonka allekirjoittaessaan haastateltava suostuu siihen, että aineisto arkistoidaan ja sitä käytetään tutkimuksessa (joko nimellä tai anonyyminä). Tällöin kopio lomakkeesta jää haastateltavalle, joten hän ei voi sitten myöhemmin vedota siihen, ettei muista olleensa haastateltavana kuten tuossa dosentin esimerkissä. Vastaava lupa voidaan ottaa myös nauhalle haastattelun aikana. Normaaleja tutkimusetiikan piiriin liittyviä asioita!

Viime viikolla minulla oli mieluisa tehtävä olla vastaväittäjänä samassa tiedekunnassa, jossa yllämainittu dosenttikin on aikoinaan väitellyt. Se tapahtui pari päivää edellä mainitun ohjelman jälkeen. Oppiaine oli toinen; ko. väitös oli sosiaali- ja kultturiantropologiassa. Väitöskirja oli asiallinen, aihe oli tärkeä ja respondentti Panu Itkonen puolusti sitä onnistuneesti. Yksi kysymysryhmä käsitteli myös tutkimusaineistoa, johon minulla oli tilaisuus tutustua siinä määrin kuin sen katsoin tarpeelliseksi. Ainakaan minun ovelleni ei tarvitse toimittajien tulla vuosien päästä kyselemään väitöskirjan aineiston perään! :) Väitöskirja on julkaistu, mutta se löytyy myös sähköisenä, joskin en saanut sen linkkiä nyt toimimaan.

Omalla alalla yleisin tutkimusaineisto taitaa olla omat kenttätyöt (haastattelut ja havainnointi), jotka arkistoidaan johonkin tutkimusarkistoon. Jos laitoksella ei ole omaa arkistoa, niin esimerkiksi Tampereella sijaitseva Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto ottaa tutkimusaineistoja vastaan. Näin tutkimusaineisto on myöhemmin myös muiden tutkijoiden käytettävissä. Monet rahoittajatkin, kuten esimerkiksi Suomen Akatemia,  edellyttävät nykyään, että aineisto tallennetaan tutkimusarkistoon, jotta sitä voidaan käyttää myöhemmin. Olisi tärkeää, että tämänkin puolustetun väitöskirjan tutkimusaineisto tallennetaan johonkin arkistoon tulevien tutkijoiden käyttöön. Joissakin maissa on puolestaan erilaiset käytännöt; esimerkiksi tutkimusaineistolle saadaan lupa vain yhteen tutkimukseen, jonka jälkeen aineisto on tuhottava.

Tutkimusaineistoihin liittyvät kysymykset ovat tärkeitä ja niistä keskustellaan jatkossakin - ja niistä pitää keskustella. Hieman erityyppisistä aineistoista on keskustelua mm. Sukututkijan loppuvuosi -blogissa.

Päivän havainto:  Ei päivää ilman uutista Talvivaarasta.