| SA-kuva; taustalla Kittilän kirkko ja poltettu Kirkkokangas, syksy 1944. |
Tänään 20.4. vietetään Evakkojen päivää jo toista
kertaa. Sen on alkuunpannut Karjalaisten säätiö. Monet – erityisesti puolueiden
päiväykset - näyttävät keskittyvän karjalaisten evakkoon. Heidän evakkotiensä
on ollut pitkä ja monivaiheinen ja siirtokarjalaisia onkin suurin osa
evakoista. Vähemmän julkisuudessa ovat olleet Lapin sodan evakot, joista suurin
osa eli yli 56 000 Ruotsiin. Pohjanmaalle heitä lähti vajaat 47 500. Kaikki
eivät palanneet, sillä evakkopaikkakuntien hautausmailla lepää satoja lappilaisia.
Ruotsissa evakkoja kuoli yli 500, joista eniten oli Rovaniemeltä (279) ja
Kittilästä (148).
Osa asukkaista palasi poltettuun ja hävitettyyn Lappiin,
mutta osan kotiseutu oli säästynyt vetäytyvien saksalais-itävaltalaisten joukkojen
tuhotöiltä. Muistutus vielä siitä, että esimerkiksi Sallan ja Petsamon asukkaat eivät päässeet kotiseudulleen evakon jälkeen ja osa sallalaisista evakoista sai uuden kodin noin viiden vuoden evakon jälkeen. Evakon jälkeen alkoi jälleenrakennusaika, jolloin modernisaatio
alkoi voimalla vaikuttaa sodan jäljiltä tuhottuun Lappiin. Sen on sanottu myös
aloittaneen uuden ajanjakson, kuten monet haastattelemani ja tekemääni
teemakyselyyn vastanneet kertoivat.
Onneksi Lapin sodasta ja sen jälkeisistä ajoista on jo
julkaistu monia teoksia. Nyt keväällä huhtikuussa ilmestyy myös Suomen Kirjallisuuden Seuran
kustantamana teos Sota meissä. Sodan kokemushistoriaa Lapissa, jonka
ovat toimittaneet Outi Autti, Hanna-Leena Määttä, Päivi Magga, Saara Intonen ja Ilmari
Leppihalme. Se sisältää nimensä mukaisesti erilaisia näkemyksiä Lapin sodan
kokemushistoriasta, joissa kirjoittajat edustavat myös monia eri tieteenaloja.
Kuten tuo kohta ilmestyvä teos, niin muutenkaan ei
Lapin sodasta, evakosta ja jälleenrakennusajasta voi muodostaa vain yhtä kuvaa,
sillä kuva muistuttaa ikään kuin kaleidoskooppia muuttuen vastaajien ja vuosien
mittaan. Yhden sellaisen kuvan sain osallistuessani lokakuussa Kittilässä
järjestettyyn matkaan evakkopaikkakunnille Ruotsiin.



Sattuin katsomaan tässä taannoin kaksi dokua peräkkäin. Molemmissa ihmiset kertoivat kokemuksistaan saksalaisten tulosta maahan. Olivat komeita hienoissa univormuissaan, ystävällisiä ja ihan "mukavia" kunhan niihin hieman tutustui. Sodan edetessä ja itärintaman tappioiden seurauksena samat tyypit muuttuivat kireiksi ja pahantuulisiksi, ja lopun lähestyessä agressiivisiksi ja väkivaltaisiksi. Kokemukset olivat olleet yks yhteen toisen paikkakunnan ollessa Lappi ja toinen oli itäinen Ranska. paskeriville
VastaaPoistaTuollaisia kommentteja tulee kyllä niin monissa kirjoissa ja tietysti näyttelyissä ja tekemissäni haastatteluissa. Kyllä ihmiset sitäkin muistelivat, että vaikka oltiin vihollisia, niin saksalaisten autoissa päästiin Ruotsin rajalle evakkoon. Mutta olen lukenut myös miehestä, joka joutui saksalaisten vangiksi ja jopa Saksaan asti.
VastaaPoistaSiis mie tuon kirjoitin.
PoistaNiin sillä erotuksella tietysti, että Ranskassa natsit olivat miehittäjiä ja vihollisia alusta asti, mutta Suomessa eivät. Tämä ero varmaan vaikutti myös tapahtumien pohdintaan ja niiden käsittelyyn sodan jälkeen. Vaikeata tuntuu olleen ja osin näin on edelleenkin. paskeriville
PoistaSamanlaisia muisteluita aivan eri maissa vain sillä erotuksella, että Ranskassa natsit olivat hyökkääjiä ja vihollisia alusta asti, mutta Suomessa eivät. Saattaa vaikuttaa tapahtumien käsittelyyn sodan jälkeen ja ehkä myös Suomessa vallinneeseen vaikenemisen kulttuuriin. Onneksi tästä ollaan pääsemässä ja tapahtumiin suhtaudutaan objektiivisemmin. Sääli vain, että tapahtumien kokijoista on jo aika jättänyt. Mutta kai on inhimillistä, että tarvitaan tätä ajallista etäisyyttä. paskeriville
PoistaMie kyllä vastasin tuohon aiempaan postiin, mutta ei näy täällä. Tuo on tietenkin totta ja nyt kun olen haastattellut Lapin sodasta paljon ihmisiä ja myös lukenut saamiani teemakirjoituksia, niin se suhtautuminen kyllä näkyy. Ja myös se, miten meiltä evakkoon mentiin usein saksalaisten kuorma-autoilla ja vaikka vihollisia olivat, niin monesti auttoivat vielä. Mutta se on varmaan vain yksi totuus, niitä on monia.
VastaaPoistaKiitos vastauksestasi. Bloggeri oikuttelee, kun ei heti näytä meneekö postaukset läpi. Sitten joutuu hokemaan samaa monta kertaa, ja sie luulet, että onko se paskeriville seonnut....Nää on vaan niin mielenkiintosia juttuja kun samat historian tapahtumat/traumat koskettaa niin monessa maassa niin valtavaa määrää ihmisiä.
VastaaPoistaTämä blogger on kyllä joskus rasittava. Nytkin kun tästä kirjoituksesta on yli viikko, niin kommentit menevät siten, että ne pitää joko hyväksyä tai laittaa roskapostiksi. Hyvähän se toki on, ettei mitä tahansa voi kirjoittaa! :)
Poista