 |
| Kuva on mainoksesta Preda-Bergün. |
Luin Kittilälehdestä Mari Palomaan
kivan artikkelin miten luvatonta pulkkailua harrastetaan yhä iltaisin rinteissä
ja matkailijat hylkäävät Leville satoja pulkkia vuosittain. Pulkkailu on
aiheuttanut vaaratilanteita myös virallisilla reiteillä ja vasta luimme siitä,
miten laskettelija pysäytti huimaa vauhtia alas kiitävän pulkan (ja lapsen)
yhdessä laskettelumäessä. Pulkka oli lähtenyt vahingossa ulkolaisilta
vanhemmilta ja luvatonta kävelykin oli siinä rinteessä.
Tämä artikkeli sai minut taas ikävöimään kelkalla mäenlaskua, jota olen voinut harrastaa niin Sveitsin kuin Itävallan Alpeilla asuessani niissä yhden vuoden ajan. Itävallassa Leutaschin lähellä kiipesimme muutaman kilometrin matkan yhdelle alppimajalle syömään lounasta ja tulimme kelkalla sieltä alas. Meitä kelkkailevia lounaalla kävijöitä oli paljon. Kelkkarataa ei saa kävellä ylös, vaan sitä varten on toinen polku.
Predasta Bergüniin matkan alkupisteessä.
Monissa laskettelukeskuksissa Alpeilla
on erikseen kelkkamäkiä. Niiden pituus, korkeus ja jyrkkyys on kerrottu ja
kuvattu. Kerran ollessani Baselinin laskiaista viettämässä halusin myös samalla
reissulla korkata Predasta Bergüniin johtavan ja silloin yhden Sveitsin
pisimmistä kelkkareiteistä. Tämä noin kuuden kilometrin reitti laskeutuu Predan
1789 metristä Bergüniin 1350 metriin. Reitti pidetään hyvin kunnossa ja se on
valaistu. Se myös suljetaan herkästi, jos rata on liian jäinen ja sitä minäkin
jännitin ollessani tuolla laskemassa. Majapaikasta saattoi vuokrata kelkan ja
laskun jälkeen saattoi matkustaa takaisin ylös majapaikkaan
paikallisjunalla. Tämä rata oli
maksullinen.
En ymmärrä miksei Lapin laskettelukeskuksissa ole tällaisia kelkkaratoja? Saariselällä näkyy olevan joku pulkalla tai joillakin muovihärpäkkeillä laskettava rata. Eikö sellainen sopisi Levillekin? Eikä vain mikään pikku pulkkamäki lapsille kuten nyt on jossakin eturinteellä. Ja kun hakee kelkkareittejä, niin en todella tarkoittanut moottorikelkkailua, vaan tätä kelkalla laskemista.
 |
| Kuva on Tirolin kelkkailumainoksesta. |
On minullakin tuollainen ”alppikelkka”, mutta se on käytössä vain jouluasetelman alustana.
Tuommoiset kelkkaradat kuulostavat tosi kivoilta! Mutta sitä mietin, että eikö vauhti kiihdy valtavan kovaksi? Ja varmaan aikamoinen homma kävellä aina pitkä matka ylämäkeen...
VastaaPoistaKokeilin viime kesänä ekan kerran kesäkelkkailua Ounasvaaralla, ja sekin oli tosi kivaa, vaikka vauhti kiihtyikin melkoiseksi, jos ei pahemmin jarrutellut.
Se kelkkailu oli tosi hauskaa! Muistan kun eka kerran tirolilaiset kaverit sitä ehdottivat, niin ajattelin että mitä lasten hommaa se on! Tuossa jarrutetaan kyllä jaloilla ja kelkkaan mahtuu kaksi, niin se edessä oleva sitten jarruttaa.
PoistaKesäkelkkailua en muistanutkaan; Levilläkin sellainen on ollut ja en tiedä, että onko vielä.
Meilläkin olisi autotallissa W:n vanha kelkka, mutta lumi ja rinne puuttuu. Me ollaan ajettu kesällä autolla tuo reitti kun lomailtiin Bergünissä. Muistan että kertoivat, että talvella tien reunaan laitettiin olkipaaleja kelkkailijoita varten.
VastaaPoistaKun olin tuolla Predassa niin sielläkin se rata oli ennen minun sinne menoa kiinni just kun oli liian jäistä. En kyllä muista, että oliko olkipaaleja reunoilla. Se oli niin hauska se matka!
PoistaOlen myös muutamia kertoja kelkkailut Sveitsissä ja Itävallassa jonkun laskettelukeskuksen Rodelbahnilla. Ylös pääsee yleensä hissillä tai junalla. Pienemmissä paikoissa kävellen.
VastaaPoistaSuomessa ei kai ole vastaavia perinteitä joista olisi kehittynyt vapaa-ajan "julkikelkkailu". Ainoana kansanjuhlana päivän kestävä laskiainen eikä niitä mäkiäkään tahdo löytyä, ja jos löytyy, on kelkkailu/pulkkailu kielletty. Vuoristossa on vanhastaan käytetty rekeä muistuttavaa Hornschlitten`niä kesät talvet yleensä heinän ja puun kuljettamiseen. Näillekin ryhdyttiin myöhemmin järjestämään kilpailuja, varsinkin Schwarzwaldissa.
Vanhoissa Karjalan valokuvissani näkyy miten esivanhempani laskivat parilla reelä mäkeä. Väkeä oli paljon ja riskit miehet työnsivät reet taas ylös.
Lappilaisten pitäisi mennä oppiin Alppi-seuduille jotta homma hoituisi alusta asti hallitusti. Sääntöjä nimittäin täytyy olla ja niitä pitää valvoa, jotta vältytään onnettomuuksilta.
Muuten tuon Sveitsin Albulatal`issa oleven Bergünin vastakkaisen rinteen Latsch`in ja Stugl`in maisemissa filmattiin 1952 klassinen sveitsiläinen Heidi elokuva... ja siinäpä sytyke päästä asumaan niihin maisemiin, mikä sitten toteutuikin.
paskeriville
Odotan, että Suomessakin tuo tajuttaisiin, sillä se oli hauskaa ja sopisi kyllä hyvin noihin matkailukeskuksiin! Mutta ensin minulle tuo oli tuttua niistä Heidi-kirjoista! Muistan, että tuosta klassikkoelokuvasta olen nähnyt (jossakin) museossa juttua; siitähän - siis Heidi-kirjoista - on tehty ttkimusta, että mistä ne oikein kertovatkaan. Tulee niin ikävä taas noille seuduille!
PoistaJoo, niinhän se munkin kohdalla meni, että sain lahjaksi Heidi-kirjan, jonka painovuotta en nyt tähän hätään tiedä (on olemassa mökillä) ja se on kuvitettu 1952 tehdyn sveitsiläisen elokuvan mustavalkoisilla kuvilla. Ohjaaja on italialainen Luigi Comencini ja Heidi Elsbeth Sigmund. Kuvauspaikka siis Albulatal. Kuvat taisivat kiinnostaa enemmän kuin itse tarina. Joskus myöhemmin näin elokuvan ja siitä tuli mulle ainoa "oikea" Heidi-elokuva Albulatalin maisemilla. Chirley Templen teennäisestä ja yli-imelästä Heidi-versiosta en koskaan pitänyt, kielikin on väärä.
PoistaKirjassahan tapahtumapaikkoina on Bad Ragaz ja Maienfeld (Heidilandeineen) Churin tuntumassa, mutta niillä seuduilla pyörittyäni maisemat ovat jotenkin liian pliisuja ja kaupunkimaisia. Mutta 1800-luvun lopullahan, kirjan ilmestymisen aikaan kaikki on tietysti ollut aivan toisin.
Ei liity kelkkailuun mitenkään, mutta tuli vain mieleen. paskeriville
Olen nähnyt monia Heidi-kuvia, mutta mielenkiintoinen on se missä Alppivaarina on Max von Sydow. Ja huomasin myöhemmin, että baselilainen proffani Walter Laimgruber on kirjoittanut siitä, mitä nuo Heidi-kirjat oikeastaan tarkoittivat tai niiden suosio.
Poista