Hillakuume - hillakiima

Ihmisiin on pitkästä pitkästä aikaa iskenyt hillakuume. Syynä siihen on tietysti jo alkukesästä asti rummutettu tieto siitä, että tänä vuonna hillaa tulee valtavasti, mutta ulkomaiset poimijat eivät koronan vuoksi pääse Suomeen ja näin sitten marjat mätänevät metsiin, kun suomalaiset eivät viitsi niitä kerätä. Tätä ovat näiden marjafirmojen edustajat itkeneet uutisissa jo useaan kertaan. Tänään tuli tieto siitä, että Thaimaan työministeriö ilmoitti hyväksyvänsä marjanpoimijoiden työmatkat Suomeen ja Ruotsiin. Hillakausi on heiltä menetetty, mutta toivottavasti he ehtivät vielä poimia mustikoita ja puolukoita ja saada riittävät ansiot. Näiden etupäässä Thaimaasta tulevien marjanpoimijoiden huonoista ansioista ja pitkistä päivistä ja epäinhimillisistä asumis- ja kulkuoloista on kirjoitettu paljon eri medioissa, joten siihen en tässä puutu.

Monena viime vuonna hilloja on ollut paljon vähemmän ja paikalliset ovat kilpailleet marjasaaliista ulkomaisten poimijoiden kanssa, niin nyt täällä vallitsee todellinen hillakuume. Hillaa riittää nyt, joissakin paikoissa enemmän, joissakin vähemmän eikä marjakarhuistakaan ole kuulunut valituksia. Aiemminhan jo kesäkuussa kerrottiin millä jänkällä oli kuultu tai nähty karhuja näin varoittaen muita poimijoita. Ennen myös perheillä ja suvuilla oli omat marjapaikkansa, joten tiedettiin, että tuolle jänkälle ei kannata mennä, koska se on naapuriperheen nautinta-aluetta. Tämä on vieläkin joillakin paikallisilla käytäntönä.

Muurainhopeatäpläperhonen.

Aiemmin – siis ennen näitä ulkomailta tuotuja poimijoita – paikallisten marjasaaliista melkein kilpailtiin, ja ostajat kiersivät kylissäkin. Hillan hinta riippuu vuotuisesta hillasadosta ja määristä. Nuoret ja vanhat keräsivät hillaa ja siitä sai hyvät tulot, sillä se oli ja on verovapaata tuloa. Itse ostin 10-vuotiaana polkupyörän hillarahoilla. Jotkut ovat käyneet ”hillalukion” eli lukio on maksettu hilloista saaduilla rahoilla. Monet hankinnat on tehty marjoista, etupäässä hilloista saaduilla ansioilla. Nykyään nuoria on vaikea saada marjametsään ja poimijat ovat kuuluneet vanhempaan ikäluokkaan. Viime vuosina täällä pohjoisessa ei ole ollut marjanostajia, sillä ulkolaiset poimijat ovat myyneet marjansa näille marjafirmoille hintaan, joka ei suomalaisille riitä. Suomalaiset ovatkin myyneet hillaa suoramyyntinä kuluttajille. 

Mutta nyt hillaa riittää ja sitä varmaan ostetaankin. Jänkälle mennään koko perheen voimin, niin nuoret kuin vanhat ovat hillakuumeen vallassa. Monet pakastimet ovat jo täysiä – ehkä se talon toinen ja kolmas pakastin ovat vielä tyhjiä ennen syyssesonkia. Huono puoli tässä hillakuumeessa on mm. se, että jänkille on eksynyt väkeä, joka luottaa liikaa omiin kykyihinsä löytää marjat ja vielä sen jälkeen kotiin. Heinäkuussa jo yli 80 on eksynyt Pohjois-Suomessa jänkille ja metsiin.

Hillat maistuvat parhailta tuoreina, tässä vastapoimittuja hilloja jäätelön kera.

Hillarahkaa tehdään Baselissa jouluaterialle (2005).

Kiitos sukulaisille kuvista!