Kulttuuria netissä Kittilässä

Kittilän Kulttuuritoimi on tehnyt tällä viikolla todellisen digiloikan eli järjestänyt kulttuuriviikon nettiin. Kulttuuriviikolla on monenlaista ohjelmaa, käsitöistä soittoon, tanssista taiteen ja taitelijoiden esittelemiseen, runonlausuntaa, harrastajateatteria jne. Nyt järjestettävä kulttuuriviikko on järjestykseltään kahdeksas. Ennen tätä kulttuuriviikkoa kulttuuritoimisto järjesti jo striimauksen muuten peruuntuneeseen Jukka Lammisen keikkaan, joka siis piti olla Kittilän kirjastolla, mutta soitettiinkin Torniossa.  

Paikallinen yhteistyö toimii tiiviisti ja mukana ovat olleet Kittilän kunnan kulttuuritoimen lisäksi ainakin Särestöniemi-museo, Revontuli-Opisto, Taideseura Staalo, Kittilän seurakunta sekä monet paikalliset kulttuurin- ja taiteentekijät kuten muusikot, lausujat ja harrastajanäyttelijät. Viikon ohjelmassa on tarjolla melkein jokaiselle jotakin, kuten ohjelmalehtisestä näkyy.

Kittilä on ollut paljon tapetilla, mutta viime aikoina usein negatiivisessa valossa. Tällainen joukkoponnistus pienessä 6500 asukkaan kunnassa on mahtava voimainnäytös ja vielä koronakeväänä. Kulttuuriviikon annista pääsevät näin kotisohvilta nauttimaan myös muualla asuvat entiset kittiläläiset tai siellä vierailleet kävijät.

Nostan tässä esille vain kuvataiteen osuuksia, joihin kuuluu niin taulunmaalaamisen prosessia (Raisa Raekallio & Misha del Val), visiitti Pöntsössä Reijo Raekallion galleriassa sekä kierrokset Särestöniemen taidemuseossa. Lisäksi voi tutustua myös sekä Einari Junttilan että hänen tyttärensä, kotimuseota pitävän Terttu Junttilan taiteeseen. Täältä löytyy esittelyn Junttilan tauluista. 

Vanhan Särestön suuhuoneessa eli kamarissa sukulaisten kuvia (2019).

Viikon aikana voi kuulla myös museonjohtaja Anne Koskamon mielenkiintoiset esitelmät Reidar Särestöniemestä ”Niin herää karhukoiras kevääseen” ja ”On aika herätä”. Ensimmäisen luennon aiheena on kielto ja kaipaus – rakkaus Reidar Särestöniemen taiteessa ja siinä perehdytään taiteilijan elämään ja teoksiin, jotka kertovat kaipuusta, rakkaudesta ja sen menetyksestä, yksinäisyydestä, elämän iloista ja suruista. Tämä puoli on usein jäänyt tuntemattomaksi monille. Särestöniemen sanoin: ”Maalauksissani on vain minä itse. Niissä on minun onneni ja tuskani, minun täyttymätön kaipuuni, koko minun elämäni.” Luennon esittelyn sanoin ”Särestöniemi pyrki taiteessaan kohti omaakuvaa, sillä vaikka hänen tutkimuksen kohteenaan oli luonto, hän katsoi syvälle itseensä. Hän purki tuntojaan maalauksissaan, joissa viiksekkäät karhut ja ilvekset syleilevät toisiaan ja rakastuneet hylkeet lepäävät yhdessä Jäämeren rannalla. Hän vertasi itseään kotoisaan koiraskarhuun, jolla oli palvova katse ja sydämessä lämmin pesä rakkaalleen.” Eläimet kuten taivaanjaara olivat Reidarille omakuva, riekko taas sielulintu. Luennossa käsiteltiin kirjeiden avulla aikoinaan salassa pysynyttä rakkaussuhdetta runoilija Yrjä Kaijärveen.

Näkymä galleriaan (syksy 2019).

"Taivaanjaara soittaa huilu", 1977.

"Rakastuneet hylkeet", 1972,

Torstain luennossa On aika herätä – Reidar Särestöniemi luonnon puolestapuhujana käsitellään taiteilijalle tärkeää teemaa, luonnonsuojelua. Reidar ilmaisi ajatuksensa luonnon tuhoamista ja sen seurauksista värikkäästi paitsi maalauksissaan myös lukuisissa haastatteluissaan. Hän sanoi: ”Mie kerron näissä tauluissa ihmisille asioita. Ja näytän sitä, minkä mie näen.” Särestöniemi toimi eläessään myös Ounasjoen suojelijana. 

"Meriraukka käy kotikylässään", 1969.

”Voitetaan korona ja pysytään kotona” kuten kulttuurisihteeri Marika Salminen sanoi avatessaan tämän kulttuuriviikon netissä. Tämä kuten niin monet muut ohjelmanumerot löytyvät kulttuuritoimen facebook-sivulta: www.facebook.com/kittilankulttuuritoimi. Kaikki esitykset jäävät Facebook-sivulle myös myöhemmin katsottavaksi. 

PS. kaikki Särestöstä otetut kuvat ovat ottamiani viime syksyn kokousmatkalta. Kansi- ja ohjelmakuva on pöllitty Kittilän kulttuuritoimen sivuilta.