Paluumuuttoja ja monipaikkaisuutta

 

Kirjoitin Monikerroksinen maaseutu. Arki, muistot ja mielikuvat -kirjaan artikkelin paluusta Kittilään, jossa käsittelin sekä paluumuuttajia että monipaikkaisia henkilöitä. Kirjan toimittivat Jyväskylän yliopisto tutkijat Ville Pöysä, Helena Ristaniemi, Lauri Julkunen ja Kaisa Vehkalahti. Sen on julkaissut Gaudeamus. Täältä pääsee kirjan sisällysluetteloon, josta näette sen sisältävän useita mielenkiintoisia ja maaseutua monelta kantilta käsitteleviä artikkeleja. Ne käsittelevät mm. maaseudun monikerroksellista arkea, suhteissa syntyvää arkea ja lähdön ja paluun paikkoja.   

Artikkelini Paluu Kittilään. Monipaikkaisuuden ja paluumuuton mahdollisuudet pohjautuu tätä varten tekemiini haastatteluihin sekä aikaisempaan kyselyyni monipaikkaisuudesta. Kittilä kuuluu Suomessa menestyneisiin kuntiin. Vaikka 2010-luvun Kittilän värikkäästä ja vauhdikkaasta kuntapolitiikasta voi olla montaa mieltä, taloudellinen menestys tekee kunnasta houkuttelevan niin uusille asukkaille kuin paluumuuttajillekin.

Tässä lyhennelmä artikkelin loppuluvusta:

Sekä paluumuuttajat että Kittilässä usein lomailevat hyödyntävät monien itselle tärkeiden paikkojen verkostoa, joka voi elämäntilanteiden mukaan muuttua. Monipaikkaisuus sekä paikkojen ja liikkuvuuden muodostama jatkuvuus ja verkostot voivat synnyttää uudenlaista samaistumista paikkoihin eli paikkaidentiteettiä. Ne voivat synnyttää myös yhteisöllisiä rooleja, jotka voivat tässä muutosvaiheessa luoda uusia perinteisiin tapoihin käsitteellistää ihmisten suhdetta paikkoihin.  Tämä tulee hyvin esille monista vastauksista, joissa pidettiin tärkeinä sekä Kittilää että nykyistä asuinpaikkaa. Useilla, kuten artikkelissa mainitulla Elinalla, myös paluumuutto oli ollut myös mielessä. Paluumuuttoa esti hänenkin perheessään etelässä oleva omakotitalo ja siellä asuvat lapset ja lapsenlapset. Siksi he halusivat jatkaa asumista vakituisesti etelässä mutta lomailla Sirkassa:

Me haluamme ehdottomasti olla siellä [kotona etelässä]. Sitten oma koti, puutarha ja piha, jossa ollaan. Hirveän paljon ollaan pihalla, huvimaja, ollaan, touhutaan ja eletään pihalla. Etelässä on lintuja, syys- ja kevätmuutto. Kittilässä luonto on erilainen. Etelässä ystävät, täällä [Sirkassa] sukulaiset. 

Eräs Sirkassa osan vuotta asuva luonnehti itseään monipaikkaiseksi ja näki jo omasta historiastaan matkailun merkityksen tärkeänä. Hän on rakentanut toisen kodin Sirkkaan, joka on hänelle äärimmäisen rakas muistojen paikka monella tavalla:   

Toisaalta lapsesta asti turistia kotimajoituksessa passanneena arvostan paljon myös sitä, että Sirkassa kukoistaa matkailuelinkeino. Oli aika tiukkaa aikaa silloin 50- ja 60-luvuilla kun ”rahallista rahhaa” tuli vain kerran vuodessa ja se tuli siitä turistien kotimajoitukseta. 

Joidenkin monipaikkaisten vastaajien haaveena oli eräänlainen osa-aikakuntalaisuus, sillä he haluaisivat vaikuttaa kunnan päätöksiin. Haaveen taustalla vaikutti Kittilän värikäs ja monitahoinen kuntapolitiikka, jota on käsitelty eri medioissa jo kymmenen vuoden ajan. Esimerkiksi Elinan mukaan osa-aikakuntalaisuus olisi hyvä ratkaisu. Jo pandemia mahdollisti etätyöt ja silloin ihmisiä asui kuukausikaupalla Sirkassa. Osa-aikakuntalaisuus tekisi mahdolliseksi käyttää kunnan terveyspalveluja ja nauttia kuntalaisten eduista, kuten halvemmista hiihtohissilipuista.  

Kittilä onkin hyvä esimerkki kunnasta, jossa vakituisten asukkaiden lisäksi matkailu ja kaivos työllistävät runsaasti kausityöntekijöitä, jotka maksavat veronsa muualle. Sesonkityöntekijät tulevat lapsineen ja perheineen, joten lapset menevät kesken syyslukukautta päivähoitoon ja kouluun, mutta kunnalle nämä koulupaikat eivät tuo valtion tukea. Matkailusesonki ja monipaikkaiset työntekijät aiheuttavat koulutoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi paineita myös palo- ja pelastustoimelle. Sesonkiaika työtekijöineen ja matkailijoineen ei näy mitenkään siinä, miten tärkeä vapaa-ajanviettoalue Lappi on ja miten paljon loma-aikana on väkeä – viikon jokaisena päivänä monen kuukauden ajan. He eivät myöskään voi vaikuttaa kunnallispolitiikkaan. Ehkä jatkossa voitaisiin tehdä jotain niiden kuntien hyväksi, joissa monipaikkaisuus on suurta. Se voisi lisätä myös paluumuuttoa ja kohentaa kuntataloutta.

Paluumuuton syyt ovat moninaisia ja voivat riippua vastaajan omasta elämäntilanteesta. Tässä luvussa olen esitellyt syitä, jotka ovat nousseet erityisesti muuttajan tai muuttoa haaveilevan elämäntilanteesta. Paluumuutossa erityisen merkityksellistä on se, mihin muuttaja asemoi itsensä. 

Kittilä on 2000-luvulla kuulunut taloudellisiin menestyjiin – ja tässä nykyinen Kittilä eroa paljon siitä paikkakunnasta, jollainen se oli ollut paluumuuttajien sieltä lähtiessä. Kunnalla menee hyvin tarkasteltaessa sen elinvoimaa ja vetovoimaisuutta, kuten työpaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia. Aineistoni perusteella myös yhteisölliset syyt – kuuluminen kotiseudulle ja identiteettiä määrittävät tekijät – nousivat esille vetovoimatekijöinä. Tässä luvussa monet ääneen päässeet olivat eläkeläisiä, mutta kuntatilastoissa Kittilä kuuluu niihin, joiden työpaikkaomavaraisuus on korkea. Näitä asioita voitaisiin monella harvaanasutulla seudulla huomioida tutkittaessa oman alueen monipaikkaisuuden vetovoimatekijöitä. Vetovoimaan vaikuttaa myös kunnan maine. Menestyneeseen kuntaan on helpompi saada monipaikkaisia asukkaita kuin palveluja karsivaan kuntaan.

Kiitos kaikille haastateltavilleni ja aikoinaan kyselyyn vastaajille. Toivottavasti kaikki uudet kunnanvaltuuston jäsenet tutustuvat kirjaan ja artikkeliin, sillä se kertoo heille tärkeistä asioista.